Kesäkuulumisia

Kesä meni aivan liian nopeasti ja useimmat suunnitelmani ja haaveeni treenien suhteen jäivät toteutumatta. Tällaista se on perheellisen elämä. '

Kävimme koko perheellä kesälomalla Jenkeissä. Reissun ensimmäinen etappi oli Bowling Green, Kentucky. Meidät majoitti kotiinsa eräs amerikkalainen pariskunta, joihin olemme tutustuneet bjj:n kautta. Samaan aikaan heillä kyläili Rafael Domingos, joka harjoitteli(ja pudotti painoa) kiivaasti EBI-turnaukseen. Päivät Bowling Greenissä rakentuivat miesten treenien ympärille. Itse pääsin pari kertaa painimaan. Paikallisella salilla HICSMMA:lla osallistuin yleisiin treenihin. Porukka oli kivaa ja saimme lämpimän vastaanoton. Jammu pääsi vetämään treenejä, vitsailimmekin että reissu oli hänen ensimmäinen kansainvälinen seminaarikiertue.

 Isäntäväellämme oli omalla pihalla treenisali, jossa oli hyvän kokoinen tatami. Oli hienoa kävellä aamuisin vain pihalle ja aloittaa treeni. Minulle järjestyi sopivan tasoisia treenikavereita yhtenä päivänä. Rafi piti meille yksityistunnin, jolle osallistui minun lisäkseni Andi, Melissa ja Kevin.

Kentuckysta suuntasimme Chicagoon, jossa minun aikani menikin lasten touhuissa. Jammu pääsi treenaamaan Mark Turnerin ja Compridon saleille. 

Amerikan reissusta kotiuduttiin juuri sopivasti ennen Helsingissä järjestettyä Naisten suurleiriä. Leirille kokoontui n.60 naista Suomesta, Ruotsista ja Virosta samaan oppia maamme parhailta ja menestyneimmiltä bjj-naisilta. Leiri oli ihan huippu! Tutustuin ihaniin uusiin ihmisiin ja opin paljon uusia tekniikoita.

Kuva Voikukkajj

 

Kuva Voikukkajj

Elokuun alussa osallistuimme Jyväskylässä Sparrimaratooni III:lle. Launtaisena aamun ennen seitsemää keräilimme kyytiläisiä ympäri Oulua ja suuntasimme täydellä autolastilla painimaan hyvän asian puolesta. Oulun Kamppailuklubin edustustiimissä oli minun ja Jammun lisäksi Outi Järvilehto, Tuomas Tammilehto, Adeliina Paloniemi ja Heidi Tiiro. Minun saldoni oli 21x5min erää, Jammu sai kokoon 40 erää. Meidän tiimin kokonaissumma jäi laskematta, mutta kyllä se yli 150 erää ainakin oli. Pahemmilta loukkaantumisilta säästyttiin.

Fressinä ennen paineja. Kuva Jammu Kekkonen

Muutaman painierän jälkeen ei oltukaan enää niin fressejä

Hymyilyttää, 40 erän jälkeenkin.

Vaikka monia juttuja jäi toteutumatta, oli kesä kuitenkin ihan mieletön! Bjj:n saralla tuntuu että olen edistynyt mielettömästi. Toisaalta tuntuu etten osaa yhtään mitään. En hetkeäkään kadu päätöstäni aloitta uutta harrastusta. Kuluneet 7 kuukautta on ollut upeita. Kiitos tästä kuuluu kaikille niille jotka ovat minua opettaneet, mutta erityiskiitos kuuluu ehdottomasti Outi Järvilehdolle!

Painia ja oheistreeniä

Tämä kevät on mennyt ihan loistavasti treenien suhteen. Mitään isompia loukkaantumisia ei enää ole tullut, peukalokin on parantunut kokonaan. Selkä on tasaisen varmasti kipeä viikottain, jopa päivittäin, mutta sen kanssa olen oppinut elämään. Pääsen vielä sängystä aamuisin omin avuin ja parissa tunnissa selkä on vetreytynyt melko hyväksi. Treenien jälkeen selkä on aina ihan väsynyt ja liikkuminen on vähän työlästä, mutta siihen on jo tottunut.

Touko-kesäkuun vaihde oli treenien suhteen aika tiivis paketti. Rafin seminaarin jälkeen oli Jyri Mannisen seminaari. Samaan aikaan jännitettiin MM-kisoja. Vaikka en nähnytkään kisoja (mietittiin kovasti FloGrapplingin tilaamista, mutta hinta!) elin vahvasti hengessä mukana. Meidän naisten tiimin vetäjä Outi Järvilehto voittikin kisoissa hopeaa, ihan huippua!

Naisten treeneissä on viimeaikoina puhuttu siitä kuinka kovaa pitää painia. Itse tykkään treenata intensiivisesti ja voimakkaasti, mutta painimisessa se ei oikein tuota tulosta. Jos itse käyttää paljon voimaa, alkaa parikin käyttämään lisää voimaa pärjätäkseen ja lopulta ollaan tilanteessa jossa vanhempi vain runnoo päälle. Minulla on tekniikat vielä niin pahasti hukassa että voima on ainoa keino pärjätä, siispä en useinkaan pärjää itseni kokoisille painikavereille.  Kaipaisin omaan painimiseeni enemmän ketteryyttä ja tekniikkaa, voiman sijaan. Painiessa huomaakin että teknisemmän parin kanssa treenistä saa enemmän irti, kuin voimalla painivan kanssa. Tähän yritän nyt itsekin panostaa, mutta sehän tarkoittaa sitä että on päästettävä irti voiton tavoittelusta.

 Meidän valmentajat kävi MM-kisa reissun yhteydessä Caio Terran valmennusleirillä hakemassa treeneihin uusia tuulia. Viime kerroilla ollaankin treenattu uusilla tavoilla. Eilen meidät jaettiin kolmen ryhmiin joissa painittiin 3min eriä 30s tauoilla, niin että voittaja jäi aina painimaan ja uutena tullut johti aina edulla. Ryhmän kolmas oli aina tuomarina ja yritti laskea pisteitä. Minun kohdalla se  jäikin vielä yritykseksi. Ihan ei vielä ole minulle avautunut pisteiden lasku ja kaikki edut jne. Itse onnistuin n. tunnin aikana saamaan KAKSI(2) pistesuoritusta, kertonee jotain minun tasosta. Kivaa oli siitä huolimatta ja ehkä taas opin jotain. Ainakin olin ihan kuollut treenien jälkeen.

Painin lisäksi käyn säännöllisesti kuntosalilla. Viime aikoina bjj on vienyt enemmän aikaa, eikä salille ehdi kuin kerran pari viikossa. Tavoitteena olisi treenata jotain viidesti viikossa, mutta joskus jää vain kahteen. Kehitystä on tapahtunut silläkin osa-alueella. Päiväkirja merkintöjen mukaan treenipainot ovat vuodessa kaksinkertaistuneet. Työmatkapyöräilystä tulee myös hyvä siivu liikuntaa viikkoihini. Työmatka on 10km ja kuljen sen pyörällä joitakin poikkeuksia lukuunottamatta.

Töitä on jäljellä enää kaksi työvuoroa ja sitten koittaa kesäloma. Ensi viikolla lähdetään reissuun melkein kolmeksi viikoksi. Reissussa olisi tarkoitus päästä treenaamaan jonkin verran, mutta aika paljon mennään lasten ehdoilla. Nyt aionkin levätä ja ottaa rennosti. Maailman matkan jälkeen onkin Helsingissä naisten bjj-leiri ja elokuun alussa Sparrimaratooni.

Ensimmäinen seminaari

Klubilla on järjestetty tänä keväänä useita seminaareja. Minulla ei ole ollut rohkeutta tai aikaa osallistua aiemmin seminaareihin, mutta onneksi kaikki olosuhteet sattui sopivasti kohdilleen kun Rafael Domingos tuli Ouluun 17.-22.5. pitämään seminaaria.

Seminaari oli aivan mieletön! Osa treeneistä oli bjj:tä ja osa lukkopainia. Onnistuin sovittamaan aikatauluuni 5 bjj treeniä tuolle viikolle. Lukkopainiakin olisi kiva jossain vaiheessa kokeilla, mutta toistaiseksi keskityn puku päällä painimiseen.

Rafin treeneissä käytiin tekniikoita läpi koko ajan uutta lisäten. Ensin aloitettiin vaikka half guardista pakenemisesta. Seuraavaksi siihen lisättiin puolustus ja taas siihen vastaliike. Näin edettiin niin kauan että koreografia oli lopulta todella pitkä, eikä kaikkia hienouksia meinannut millään muistaa. Nyt jos joku kysyisi mitä opin, olisi vaikea muistaa, mutta sparratessa tuntuu että olen ottanut askeleen eteen päin. Rafi kävi henkilökohtaisesti monesti neuvomassa tekniikassa ja sain paljon hyviä neuvoja. Harmillisen hitaasti vain tuntuu tarttuvan nuo opit enää näin vanhalle. Saan olla onnelinen jos viikon intensiivitreenistä jää mieleen ja erityisesti käyttöön pari tekniikaa. Kaikista vaikeinta on muistaa tekniikoiden nimet.

Seminaarille osallistui minun lisäksi Jammu ja Emilia. Oli tosi kiva treenata koko perheellä, vaikka ei me oikeastaan yhdessä ikinä painitakaan. Ollaan kaikki niin eri kokoluokkaa ettei yhteisistä treeneistä oikein kukaan hyödy. 

Kuva: JP Kangas

 Kesäloma lähestyy vauhdilla ja kesälomareissu samoin. Lähdetään koko perheen voimin Jenkkeihin. Sielläkin on ohjelmassa BJJ-treenejä. Sielläkin pääsemme luulatavasti treenaamaan Rafin kanssa. Ennen lomaa on kuitenkin vielä Jyri Mannisen viikonloppuseminaari 11.-12.6. Sinne saamme osallistu Jammun kanssa ilman lapsia.

Kesäkelit tulee, apua!

Minun kohdallani ei ole vielä tapahtunut sitä tottumista, mitä kokeneemmat ovat lupailleet. Mustelmia on ihan älyttömästi käsissä ja jaloissa. Töissä täytyy pitää lyhythihaista työpaitaa ja huhujen välttämiseksi olen isoon ääneen kertonut uudesta harrastuksestani. "joo, mulla on mustelmia. Painin eilen mieheni kanssa, heh!" 

Eilisten mustelmien syy oli over under pass ja muut tekniikat joissa hyödynnetään polven yläpuolella olevaa herkkää kohtaa. No nyt niissä on aikamoiset mustelmat. Seuraavalla kerralla valitsen pariksi enemmän oman kokoiseni kaverin. Melkein 100kg mies ei ehkä ollut fiksuin idea. Mutta kun hän oli ainoa tuttu. Tästä huomaa kuinka paljon edelleen jännitän noita treenejä. Uusien ihmisten kanssa painiminen on pelkolistani ykkösenä. Onneksi ihmiset tulee pikkuhiljaa tutuiksi.

Nämä mustelmat eivät niin haitanneet talvella. Ei minua haittaa jos ne voi piilottaa vaatteiden alle. Mutta mites kesällä? Miten ihmeessä kehtaan pukea päälleni hameen, kun jaloissa on 50 eri vaiheessa olevaa mustelmaa?

 

 Pitää ilmeisesti käydä ostamassa pitkiä hameita ja kesähousuja. Tai sitten vain kantaa mustelmat ylpeänä ja liikkua vain bjj-harrastajien parissa.

Elämää peruskurssin jälkeen

Uudessa gissä on helppo hymyillä

Peruskurssin loppuaika meni vammoista toipuessa ja uusi vammoja vältellessä. Peruskurssin aikana venäytin peukaloni ja sain välilevysairaus-diagnoosin. Lisäksi vasemman jalan vanha rasitusvamma äityi pahemmanksi ja lopputuloksena oli tulehdus plantaarifaskiassa. Peukalo on jo melko hyvin parantunut ja varvaskaan ei enää juuri vaivaa. Selän kanssa joudun opettelemaan vain tulemaan toimeen.

Eilen rohkaisin mieleni ja lähdin pukutreeneihin. Olen käynyt jo aiemmin kaikille yhteisissä BJJ-basics treeneissä ja yksissä sparritreeneissä. Nyt vain oli peruskurssi jo kokonaan käytynä ja mun pitäisi olla pätevä osallistumaan yleisiin treeneihin. Jännitti ihan vietävästi. Salin omistaja tuli moikkaamaan ennen treenien alkua ja kysyi että jännittääkö. Ilmeisesti sen näki päällepäin että jännitti. Onneksi alkulämpimät oli jo itsessään sellainen rääkki, että ei ehtinyt miettiä jännittämistä. Sain tekniikaan opetteluun kaveriksi peruskurssilta tutun tytön, eikä tarvinut jännittää isojen miesten pariksi joutumista. Tekniikan harjoittelun jälkeen sparrattiin 10min eriä. 

Voi pojat, että olin treenin jälkeen väsynyt ja hiestä märkä. Olin käynyt jo aamulla salilla, joten päivä oli melko raskas. Fiksumpi olisi tehnyt tehotreenipäivän joskus muulloin kuin ennen yövuoroon menoa. Mutta kolmivuorotyön ja muun elämän yhteen sovittaminen vaatii joskus vähän hulluja valintoja. Selvisin kuitenkin yöstä kunnialla ja aamulla sänkyyn kaatuessa ei paljoa tarvinut unta hakea. Ilmeisesti yövuoro kävi sopivasti palauttelusta, sillä herätessä ei mihinkään sattunut (paitsi kyynärpäähän ilmestyneeseen hillittömään mustelmaan) ja olokin oli levännyt.

Sparratessa huomasin taas että opittavaa on rutkasti. Yhden käsilukon onnistuin tekemään, siitä sain vähän luottamusta siihen että kehitystä tapahtuu.

Pääsiäistreenailua

Pääsiäisen suunnitelmat muuttuivat radikaalisti perjantai aamuna kun Eino alkoi oksentamaan. Olin vähän sitä jo osannut odottaakin kun edellinen ilta meni mahakipua itkiessä. Onneksi kukaan muu perheestä ei tautia saanut. Lapsiperheen lainalaisuuksiin vain kuuluu se että toisen vanhemman täytyy sitten jäädä kotiin jos lapset on sairaana. Minulta jäi sitten perjantain bjj-treenit väliin ja sekös harmitti. Muutenkin aikataulut on nyt ollut minua vastaan enkä ole päässyt bjj-treeneihin moneen viikkoon.

Tauti meni onneksi ohi ja pääsimme lopulta koko perhe liikkeelle. Sunnuntaina kävin tyttöjen kanssa kokeilemassa kiipeilyä. Sitä mahdollisuutta oli odotettu jo pidemmän aikaa. 

Tytöt nauttivat kiipeilystä yhtä paljon kuin minäkin. Kävin kaksi vuotta sitten työkavereiden kanssa virkistäytymässä samassa paikassa ja silloin voimia riitti vain puoleen väliin seinää. Tällä kertaa onnistuin kiipeämään 12m korkeaa seinää ylös asti.

Maanantaina suuntasimme koko perheellä Oulun Kamppailuklubille. Emilia suunnitteli meille kuntopiirin ja omista valmentajistaan oppia ottaen (?) makoili tatamilla sillä aikaa kun me tehtiin kuperkeikkoja, kärrynpyöriä ja punnerrettiin. Niin ne valmentajat kuulema tekee.

Lopulta kävi niin että vain minä ja Jammu teimme kuntopiirin ja muut touhusi omiaan. Kovat treenit oli Emilia suunnitellut. Minäkin onnistuin kärrynpyörissä jo kohtalaisesti, vaikka en ole sitä taitoa koskaan aiemmin oppinut.

Kuntopiirin jälkeen tytöt temppuili tyhjällä tatamilla. Emilia voimisteli ja Eerika tanssi. Eino ja Jammu innostuivat nyrkkeilemään ja me muutkin saimme oppia vähän perusjuttuja.

Peruskurssin saldo?

Saatoin ehkä kuvitella tammikuussa kun aloitin bjj:n peruskurssilla että, kun kymmenen viikkoa on kulunut, osaan lajin perusteet. Voi, kuinka väärässä olinkaan. Tänään alkoi peruskurssin viimeinen viikko ja ainoa mitä on jäänyt käteen on innostus oppia lisää ja aimo kasa mustelmia. Tämä ei todellakaan johdu huonosta opetuksesta. Naisten peruskurssin opettajina toimineet Outi Järvilehto ja Maria Mappes ovat ihan loistavia. Oppi ei vain meinaa tarttua.

Yleensä treenit alkaa alkulämpimillä jotka jo itsessään välillä riittää viemään kaikki mehut. Sen jälkeen kerrataan edellisellä kerralla opittua. Yleensä tässä vaiheessa totean että "Mitä? En oo ikinä kuullutkaan. Ai tääkö opittiin viimeksi?" Nyt kun kimuraa ja triangelia on väännetty melkein kaksi kuukautta, saatan jopa muistaa mistä liikkeestä on kyse. Niidenkin suorittamista pitää vähän pohtia, joten ei toivoakaan että sparri- tilanteessa onnistuisi.

Vähän olen saanut esimakua myös "oikeista" bjj-treeneistä. Ostin pari viikkoa sitten itselleni puvun, gin, vaikka peruskurssilla sitä ei ollakaan käytetty. Kokeilin viime viikolla osallistua kaikille avoimiin sparri-treeneihin. Alkulämpimien jälkeen sparrattiin 8min eriä. Aluksi painin peruskurssilla olevien kavereiden kanssa, sitten sain vastaani vain mustan vyön painikavereita. Huh, mitä pyöritystä. Eka kerta puku päällä, joten tekniikoista ei ollut hajuakaan. Treenien lopuksi olin ihan kuollut, mutta sillain mukavalla tavalla. Odotan innolla että pääsen oppimaan enemmänkin tekniikoita, joita puku päällä voi käyttää.

Ensi viikolla alkaa uudet peruskurssit. Naisille ei tällä kertaa ala omaa peruskurssia, mutta junnuille alkaa. Meidän Eino 5v. (melkein 6v.) aikoo myös alkaa harrastamaan bjj:tä ja nyt ikääkin on lopulta riittävästi. Onhan tätä jo odotettukin!

Eino 3v.

Lajin varjopuolia

Viime torstaina treenien alkua odotellessa ihmettelin mistä nuo kaikki hiertymät on jalkoihini tullut. Suurin hiertymä on kuvan ulkopuolella nilkassa. Kokeneemmat harrastajat epäilivät että pian iho tottuu, eikä jälki enää ole näin pahaa. 

Pienet pintanaarmut ei niin haittaa. Treeneissä vaan sattui niin että peukaloni venähti. Onneksi vasen käsi, mutta tarvin minä sitäkin moneen tekemiseen. Kävin näyttämässä kättä lääkärissä ja sain kolmen päivän sairasloman. Ensimmäisen kerran tuo peukalo venähti kesällä 2014 ja uskalsin toivoa että nytkään toipumiseen ei kovin kauaa mene. Kyllä minä tänään jo selviän töistä. BJJ-treeneihin pääsen vasta sunnuntaina, jospa peukalo olisi sitten jo täysin toipunut.

InBody mittauksen tuloksetkaan ei ollut omiaan nostattamaan mielialaa. Tulipahan todistettua se ettei minun passaa yhtään löysätä ruokavalion suhteen. Paitsi että saatoin minä vähän herkutella viikonloppuna kun kerran olin sairaslomallakin. Vähän epäreilua että laskiainen ja Runebergin päivä on samana viikonloppuna.

InBody

Sain edellisissä treeneissä alennuskupongin jolla saa kehonkoostumusmittauksen 5€ hintaan. Aluksi suhtauduin ajatukseen empien, sillä tiedän ettei tulokset tule miellyttämään. Olen käynyt kahdesti InBody mittauksessa, viimevuoden huhtikuussa ja lokakuussa. Tulokset ovat olleet hyviä. Ensimmäisen ja toisen mittauksen välillä rasvaprosentti oli laskenut (23.7 ->23.0) ja lihasta oli tullut 1kg lisää. Nyt harmittaa kun tiedän ettei treenaaminen ole tuottanut niin nousujohteisia tuloksia kuin olisin toivonut. 

Totuus on kuitenkin se ettei pelkällä toivomisella saada tuloksia aikaan. Jos syö miten sattuu ja treenaa miten sattuu, ei voi odottaa kovin positiivisia muutoksia. Hetken empimisen jälkeen päätin mennä mittaukseen jotta saisin konkreettisia lukuja siitä mitä tekemäni ruokavalio muutokset ovat saaneet aikaan.

 

Aiemmissa mittauksissa olen käynyt kuntosalillani EasyFitissä. Molemmilla kerroilla mittaukset on tehty eri laitteilla. Onneksi lokakuun mittauksessa laite oli lainassa Oulun Kamppailuklubilta joten tällä kertaa tulee taatusti vertailukelpoisia tuloksia. Tarkkasilmäinen voi huomata että olen mittausten välillä lyhentynyt sentin. Tämä johtuu siitä etten itsekään tiedä kuinka pitkä olen.

Mitä järkeä näissä mittauksissa sitten on? Enpä osaa sanoa. Tavoittelen mielessäni pienempää rasvaprosenttia. Harmittaa kun en tullut käyneeksi mittauksessa ennen laihdutusprojektiin ryhtymistä. Siihen verrattuna muutos olisi varmasti merkittävä. Nyt vertailen kuitenkin itseäni tuohon viime kevään mittaukseen jolloin olin juuri päättänyt 3kk valmennuksen PT:n johdolla. Painoin alimillaan 62kg ja nyt paino on kivunnut 65-66kg tienoille. Mitään en ole tehnyt sen eteen että saisin oikeasti tuon rasvaprosentin pienemmäksi. En oikeastaan edes tiedä mitä minun pitäisi tehdä sen eteen. Perusperiaatteet tiedän mutta tuntuu ettei tuloksia tule niitä noudattamalla.

Huomenna koittaa siis totuuden hetki.

Kelkasta pudonnut?

Minut yllätti kuinka nopeasti tuolla peruskurssilla edetään ja kuinka paljon toiset on ehtinyt oppia niissä kaksissa treeneissä joista olin pois. Viime sunnuntain treeneissä harjoittelimme eri tekniikoita suljetusta guardista. Yritin kuunnella opetusta todella tarkkaan ja painaa tekniikoiten nimiä mieleeni, mutta vaikeaa se on. Uuden lajin myötä, täytyy opetella kokonaan uusi sanastokin. Pohdinkin että voisin ottaa treenikassiin kynän ja muistivihon. Onneksi treenien tekniikoista löytyi yhteen veto.

14.1. Treeni 1: Sidemount (escape1, pito)
17.1. Treeni 2: Sidemount (escape2, americana)
21.1. Treeni 3: Sidemount (juji, kimura)
24.1. Treeni 4: Guard alta I (kimura ja giljotiini)
28.1. Treeni 5: Guard alta II (juji ja triangeli)
31.1 Treeni 6: Guard alta III (sweepit: chest-to-chest, saksi, omoplata)
4.2. Treeni 7: Guard alta kertaus
7.2. Treeni 8: Guard päältä I (guardin avaaminen)
11.2. Treeni 9: Guard päältä II (guardin ohitus: double underhook, leg drag-ohitus)
14.2. Treeni 10: Knee-on-belly (kimura ja juji)
18.2. Treeni 11: Mount I (mounttiin siirtyminen)
21.2. Treeni 12: Mount II (juji ja americana)
25.2. Treeni 13: Mount II (alta: poistulot UPA, katkarapu escape)
28.2. Treeni 14: Halfguard I (päältä: ohitus)
3.3. Treeni 15: Halfguard II (alta: sweeppi, selkäänmeno)
6.3. Treeni 16: Guard päältä + Mount + Half guard kertaus
10.3. Treeni 17: Backmount (postio, RNC, escape)
13.3. Treeni 18: Pystypaini I (2-jalan alasvienti, giljotiini)
17.3. Treeni 19: Pystypaini II (1-jalan alasvienti, mannisen käsivarsikieppi, alasvientien puolustus)
20.3. Treeni 20: Kertaus


 Eli sunnuntain treeneissä kerrattiin edellisellä kerralla opittuja jujia ja kimuraa sidemountista ja opittiin uusina guardista kimura ja giljotiini. Ainakin ohjelman mukaan näin piti olla. Pikainen googlailu palautti mieleen ainakin jujin ja kimuran jotka ovat käsilukkoja. Tekniikoita treenatessa tuntui vielä siltä että minähän saatan jopa jotain osatakin. Karu totuus paljastui loppusparrissa kun painivastuksellani olikin huomattavasti laajempi valikoima opittuja liikkeitä. Siinä painiessa onnistuin potkaisemaan polvellani vastustajan huulen halki. Tästä aloittelijan mokasta (joita kuulema sattuu vähän pidempäänkin treenanneille) on morkkis vieläkin. Pohdinkin että mahtaako laji sopia mulle ollenkaan kun märehdin tätä vahinkoa koko viikon. Mitä sitten kun sattuu eka kerran ihan kunnollinen loukkaantuminen?

Peruskurssilla ei vanhoihin juurikaan palailla, joten mietin että miten opettelisin väliin jääneet tekniikat. Saisinkohan kotona tukiopetusta? Miehelläni on bjj:ssä ruskea vyö, joten luultavasti hän voisi minulle jonkun tekniikan opettaakin.

Viikonloppuna kisattiin Lissabonissa BJJ:n EM-kisat, joissa Oulun Kamppailuklubi pärjäsi upeasti. Valmentajani Outi Järvilehto sai EM-hopeaa. Onnea Outi!

Aina ei mene putkeen

Tähän piti tulla päivitys eilisistä bjj-treeneistä. Olin suunnitellut että vapaapäiväni viettoon kuuluisi aamulla salitreenit ja illalla bjj-peruskurssi. Pikkuhiljaa säätiedotus alkoi näyttämään yhä kylmempiä lukemia. Muutenhan siinä ei olisi mitään ongelmaa, mutta kun meidän auto on sellainen hienohelma  (FORD) ettei se suostu pakkasella käynnistymään. Ensin päätin skipata aamun salitreenin, koska en uskonut että saisin autoa aamulla itse käyntiin. Pakkasta oli -27c. Illaksi oli varattuna lapsille mummi seuraksi, jotta pääsisimme miehen kanssa yhdessä treeneihin, tai oikeastaan peräkkäisiin treeneihin. Toisin kävi. Auto ei käynnistynyt ja lukuisien yritysten vuoksi akkukin kului loppuun. Tänään huoltoliike käy hakemassa rakkineen pois pihasta ja tuo huollon vara-auton tilalle. Sunnuntaina siis toivottavasti pääsemme treeneihin.

Onneksi tänään on jo hieman vähemmän pakkasta joten pyörällä kulkeminenkin jo onnistuu. Kävin jo pyörällä salilla ja pian lähden pyöräilemään töihin.

Brasilialainen jujutsu

Minulla on muodostunut viha-rakkaussuhde brasilialaiseen jujutsuun ja Oulun Kamppailuklubiin. Muutimme 2001 mieheni (silloin avomies) Rovaniemeltä Ouluun opiskelemaan. Mieheni oli aina harrastanut jos jonkinlaista joukkue- ja kamppailulajia ja uudesta kotikaupungistakin piti harrastus löytää. Hänellä meni pari vuotta löytää bjj ja Oulun Kamppailuklubi, mutta kun oma porukka löytyi alkoi hän viihtyä treeneissä hyvin. Jostain syystä harrastus sai oikein tosissaan uutta puhtia juuri kun esikoisemme syntyi. Erittäin hyvin jäi mieleeni Demian Maian ensimmäinen seminaari Oulussa. Minä olin vielä synnytyslaitoksella kun seminaaria varten piti pitää talkoita. Seminaari alkoi sopivasti juuri kun kotiuduin vauvan kanssa. Pakkohan sinne oli osallistua kun opettaja oli Brasiliasta asti.

Jostain käsittämättömästä syystä seminaarit ja leirit ovat aina ajoittuneet perhe-elämän kannalta aivan älyttömän huonosti. Toisen lapsen syntymän tienoilla oli jälleen Demianin seminaari. Usein tuntui siltä että olen jujutsu-leski. Mietin mikä kumma siinä lajissa niin kiehtoi. Olosuhteista johtuen en itse ollut kovin innokas ottamaan selvää lajista.

Miehelläni oli alusta asti tavoitteena saada lapsetkin mukaan lajin pariin. Esikoinen petti hänet siinä täysin. Hän on nutturan kärjestä varpaan päihin täysin vannoutunut balleriina, vain rakkaus hevosiin on päässyt baletin rinnalle. Häntä ei voisi vähääkään kiinnostaa kamppailulajit.

Eerika on harrastanut balettia jo kohta kahdeksan vuotta

Keskimmäinen lapsi, hänkin tyttö, osottautui vähän innokkaammaksi kokeilijaksi. Emilian harrastuksen myötä aloin itsekin päästä hieman lajiin sisään. Tutustuin vähän Kamppailuklubilaisiin ja uskaltauduin ensin klubille kahvakuulakurssille. Viime keväänä avoimien ovien päivänä kävin kokeilemassa bjj:tä ja varovainen innostus heräsi. Voisinhan minä sittenkin kokeilla.

Vierumäellä junnuleirillä keväällä 2015

Nyt on sitten peruskurssi alkanut. Treenejä olisi kahdet viikossa, mutta kolmivuorotyö vähän vaikeuttaa osallistumista. Ensimmäisissä treeneissä käytiin läpi vähän lajin varjopuolia. Iho on kovilla karhealla tatamilla. Tämän sainkin jo itse kokea kun tatami poltti jalkapöydän päältä ihon. Lisäksi salilta voi saada ihottumia ja jalkasienen. Pienet ruhjeet ja mustelmat ovat myöskin arkipäivää. Innolla odotan ensimmäistä haljennutta huulta.

Oulun Kamppailuklubilla on naisille oma peruskurssi ja omia treenejä. Niiden lisäksi voi osallistua toki yleisiin treeneihin. Meillä voidaankin sitten tulevaisuudessa pohtia sitä kumpi menee treenihin ja kumpi hoitaa kotona lapsia. Jatkossa se voinkin olla minä joka pakkaan treenikassin ja mies jää kotiin hoitamaan lapsia.

Laihdutusprojekti

Olen ikuinen laihduttaja ja jotenkin olen kerännyt painon aina takaisin. Ensimmäisen kerran laihdutin joskus yläasteella. En muista millaisia painolukemia silloin olisi ollut tuolloin vaa'assa, mutta lopputuloksena olin todella laiha. Paino nousi parikymppisenä kun työskentelin grillikioskilla. Muutin 2001 Rovaniemeltä Ouluun opiskelemaan ja liityin ystäväni kanssa Painonvartijoihin. Tuolloin pudotin painoa 23kg. Olin lopulta todella laiha. Noihin aikoihin kävin myös salilla treenaamassa. Olin kohtalaisen hyvässä kunnossa kunnes 2003 aloin odottamaan ensimmäistä lastani. Painoa tuli melko paljon odotusaikana, mutta se lähti Painonvartijoiden opeilla  suurin piirtein samassa ajassa kuin tulikin. Vuonna 2005 naimisiin mennessä painon n. 62kg. 2006 tulin uudelleen raskaaksi. Tällä kertaa painoa tuli maltillisesti, sairaalasta kotiutuessa vedin jalkaan vanhat farkkuni. Paino nousi oikeastaan kun palasin töihin. Painon n.70kg kun aloin odottamaan kolmatta lastani v.2009. Olin tuolloin todella kehnossa kunnossa. Keskimmäisen lapsen korvatulehduskierre oli kaikkine valvomisineen ollut aikaa jolloin omat tarpeet unohtuivat. Kolmannessa raskaudessa painoa ei tullut kuin n.12kg, mutta kun lähtötilanne oli ollut mitä oli, painoin yli 80kg kun sain kolmannen lapseni. Aluksi paino tippui melko hyvin, taisin päästä parhaimmillaan alle 70kg:n. Sitten alkoin nuorimmaisen sairastelut. Diagnooseja kertyi aikamoinen lista eikä siinä suossa omasta kunnossa huolehtiminen ollut ensimmäisellä sijalla. Palasin töihin 2012, kun nuorin lapsi oli jo yli 2v. Aluksi osa-aikainen työ oli pelastus, mutta kun työtunteja lisättiin alkoi väsymys painaa ja kilot kertyä (taas!) Sairastelukin jatkui. Aloin myös itse oireilla mitä kummallisimmilla oireilla. Pahimmat oireet alkoivat hormoonikierukan asentamisen jälkeen. Kierukka sai lähteä heti kun puolen vuoden totuttelu jakso oli kulunut. Painoakin kertyi 10kg kolmessa kuukaudessa. Verenpaine oli pilvissä ja astma-oireilu haittasi kaikkea toimintaa. Paivittäin mietin laihduttamista.

Kesällä 2014 kuopuksen 4v. synttäreillä

Elokuussa 2014 päätin että nyt saa aikominen riittää. Muutin ruokavalioni vähähiilihydraattiseksi, söin paljon kasviksia ja jätin vehnän melkein kokonaan pois. Maitorahkaa ja miniluumutomaatteja kului purkki toisensa perään. Kuljin työmatkat pyörällä ja herättelin vanhaa juoksuharrastusta.

 Pyöräilykilometrejä kertyi n. 80 viikossa, juoksukertoja pari. Alussa lenkit oli n. 5km 7,5km/h vauhdilla.

 Lokakuussa 2014 paino oli pudonnut 10kg ja olo tuntui huikealta. Aloin miettiä mitä muuta alkaisin urheilemaan. Joulukuussa kävin ostamassa kuntosalijäsenyyden Easyfitiltä. Heti alussa ajatuksena oli personal trainerin palkkaaminen. Tammikuussa 2015 aloitin treenaamaan PT Sanna Aron ohjauksessa. Ohjattuja salitreenejä oli kaksi viikossa kolmen kuukauden ajan. Tulokset oli huimia. Aloin nauttia ihan tosissaan sekä sykettä nostavasta toiminnallisesta treenistä, sekä ihan painojen nostelusta. Juokseminen jäi vähän taka-alalle.

 

Helmikuussa 2015 paino oli pudonnut 20kg.  Huhtikuussa PT-valmennus oli loppusuoralla, mutta tuntui etten ihan omin voimin vielä pärjää. Teimme loppuvuodeksi n.1x/kk sopimuksen. Huhtikuussa olin saavuttanut asettamani 62kg tavoitepainon, eli olin 23kg kevyempi kuin 8kk aiemmin. Salitreeni jatkui kolmesti viikossa marraskuulle asti. PT muutti tuolloin pois Oulusta ja sanoimme haikeat hyvästit. Sannan opeilla on hyvä jatkaa urheilullista elämän tapaa.

Esittelyssä

Hei! Olen entinen sohvaperuna. Kolmen lapsen jäljiltä elopainoa oli syksyllä 2014 kertynyt 85kg. Se oli paljon pituuteeni, 165cm, nähden. Päivittäin jo vuoden ajan olin miettinyt laihtumista. Lopulta elokuussa 2014 palaset osui kohdilleen ja sain painon lopulta karistettua. Huhtikuussa 2015 olin 25kg kevyempi.
Samaan aikaan aloitin kuntoiluprojektin. Olin päättänyt kohottaa kuntoani ja saada rytmihäiriöt, astmaoireet ja väsymyksen hallintaan. Oireitani tutkittiin monelta kantilta mutta selvää syytä ei löytynyt.
Aloitin kuntoilun työmatkapyöräilystä ja lisäsin lajivalikoimaan syksyllä 2014 juoksun. Pikku hiljaa painon pudotessa ja kunnon kohotessa oireet hellitti. Joulukuussa 2014 liityin kuntosalin jäseneksi ja tammikuussa 2015 palkkasin PT:n. Kolmen kuukauden sopimukseen kului kahdet treenit viikossa. Tavoitteeksi asetettiin painon pudotus lihasmassaa menettämättä. Aika PT:n kanssa meni todella nopeaa. Treenit oli mahtavia ja tulosta syntyi. Paras ja näkyvin muutos tuli olkapäihin. Aloin näyttämään himpun verran lihaksikkaalta. Jatkoin treenejä PT:n kanssa harvakseltaan loppu vuoden. Marraskuussa ihana PT:ni muuutti toiselle paikkakunnalle ja sanoimme haikeat hyvästit.
Koko kuntoprojektin ajan pohdin mikä olisi oma lajini. Pelkkä kuntosali harjoittelu ei tunnu omaltani, enkä ilman ohjausta saa itsestäni kaikkea irti. Mieheni on pitkään harrastanut brasilialaista jujutsua ja houkutellut minuakin lajin pariin. Kävin syksyllä kokeilemassa avoimissa treeneissä lajia ja kipinä syttyi.

Tästä se siis alkaa. Minun tieni tatamille.