Brasilialainen jujutsu

Minulla on muodostunut viha-rakkaussuhde brasilialaiseen jujutsuun ja Oulun Kamppailuklubiin. Muutimme 2001 mieheni (silloin avomies) Rovaniemeltä Ouluun opiskelemaan. Mieheni oli aina harrastanut jos jonkinlaista joukkue- ja kamppailulajia ja uudesta kotikaupungistakin piti harrastus löytää. Hänellä meni pari vuotta löytää bjj ja Oulun Kamppailuklubi, mutta kun oma porukka löytyi alkoi hän viihtyä treeneissä hyvin. Jostain syystä harrastus sai oikein tosissaan uutta puhtia juuri kun esikoisemme syntyi. Erittäin hyvin jäi mieleeni Demian Maian ensimmäinen seminaari Oulussa. Minä olin vielä synnytyslaitoksella kun seminaaria varten piti pitää talkoita. Seminaari alkoi sopivasti juuri kun kotiuduin vauvan kanssa. Pakkohan sinne oli osallistua kun opettaja oli Brasiliasta asti.

Jostain käsittämättömästä syystä seminaarit ja leirit ovat aina ajoittuneet perhe-elämän kannalta aivan älyttömän huonosti. Toisen lapsen syntymän tienoilla oli jälleen Demianin seminaari. Usein tuntui siltä että olen jujutsu-leski. Mietin mikä kumma siinä lajissa niin kiehtoi. Olosuhteista johtuen en itse ollut kovin innokas ottamaan selvää lajista.

Miehelläni oli alusta asti tavoitteena saada lapsetkin mukaan lajin pariin. Esikoinen petti hänet siinä täysin. Hän on nutturan kärjestä varpaan päihin täysin vannoutunut balleriina, vain rakkaus hevosiin on päässyt baletin rinnalle. Häntä ei voisi vähääkään kiinnostaa kamppailulajit.

Eerika on harrastanut balettia jo kohta kahdeksan vuotta

Keskimmäinen lapsi, hänkin tyttö, osottautui vähän innokkaammaksi kokeilijaksi. Emilian harrastuksen myötä aloin itsekin päästä hieman lajiin sisään. Tutustuin vähän Kamppailuklubilaisiin ja uskaltauduin ensin klubille kahvakuulakurssille. Viime keväänä avoimien ovien päivänä kävin kokeilemassa bjj:tä ja varovainen innostus heräsi. Voisinhan minä sittenkin kokeilla.

Vierumäellä junnuleirillä keväällä 2015

Nyt on sitten peruskurssi alkanut. Treenejä olisi kahdet viikossa, mutta kolmivuorotyö vähän vaikeuttaa osallistumista. Ensimmäisissä treeneissä käytiin läpi vähän lajin varjopuolia. Iho on kovilla karhealla tatamilla. Tämän sainkin jo itse kokea kun tatami poltti jalkapöydän päältä ihon. Lisäksi salilta voi saada ihottumia ja jalkasienen. Pienet ruhjeet ja mustelmat ovat myöskin arkipäivää. Innolla odotan ensimmäistä haljennutta huulta.

Oulun Kamppailuklubilla on naisille oma peruskurssi ja omia treenejä. Niiden lisäksi voi osallistua toki yleisiin treeneihin. Meillä voidaankin sitten tulevaisuudessa pohtia sitä kumpi menee treenihin ja kumpi hoitaa kotona lapsia. Jatkossa se voinkin olla minä joka pakkaan treenikassin ja mies jää kotiin hoitamaan lapsia.