Pääsiäistreenailua

Pääsiäisen suunnitelmat muuttuivat radikaalisti perjantai aamuna kun Eino alkoi oksentamaan. Olin vähän sitä jo osannut odottaakin kun edellinen ilta meni mahakipua itkiessä. Onneksi kukaan muu perheestä ei tautia saanut. Lapsiperheen lainalaisuuksiin vain kuuluu se että toisen vanhemman täytyy sitten jäädä kotiin jos lapset on sairaana. Minulta jäi sitten perjantain bjj-treenit väliin ja sekös harmitti. Muutenkin aikataulut on nyt ollut minua vastaan enkä ole päässyt bjj-treeneihin moneen viikkoon.

Tauti meni onneksi ohi ja pääsimme lopulta koko perhe liikkeelle. Sunnuntaina kävin tyttöjen kanssa kokeilemassa kiipeilyä. Sitä mahdollisuutta oli odotettu jo pidemmän aikaa. 

Tytöt nauttivat kiipeilystä yhtä paljon kuin minäkin. Kävin kaksi vuotta sitten työkavereiden kanssa virkistäytymässä samassa paikassa ja silloin voimia riitti vain puoleen väliin seinää. Tällä kertaa onnistuin kiipeämään 12m korkeaa seinää ylös asti.

Maanantaina suuntasimme koko perheellä Oulun Kamppailuklubille. Emilia suunnitteli meille kuntopiirin ja omista valmentajistaan oppia ottaen (?) makoili tatamilla sillä aikaa kun me tehtiin kuperkeikkoja, kärrynpyöriä ja punnerrettiin. Niin ne valmentajat kuulema tekee.

Lopulta kävi niin että vain minä ja Jammu teimme kuntopiirin ja muut touhusi omiaan. Kovat treenit oli Emilia suunnitellut. Minäkin onnistuin kärrynpyörissä jo kohtalaisesti, vaikka en ole sitä taitoa koskaan aiemmin oppinut.

Kuntopiirin jälkeen tytöt temppuili tyhjällä tatamilla. Emilia voimisteli ja Eerika tanssi. Eino ja Jammu innostuivat nyrkkeilemään ja me muutkin saimme oppia vähän perusjuttuja.

Peruskurssin saldo?

Saatoin ehkä kuvitella tammikuussa kun aloitin bjj:n peruskurssilla että, kun kymmenen viikkoa on kulunut, osaan lajin perusteet. Voi, kuinka väärässä olinkaan. Tänään alkoi peruskurssin viimeinen viikko ja ainoa mitä on jäänyt käteen on innostus oppia lisää ja aimo kasa mustelmia. Tämä ei todellakaan johdu huonosta opetuksesta. Naisten peruskurssin opettajina toimineet Outi Järvilehto ja Maria Mappes ovat ihan loistavia. Oppi ei vain meinaa tarttua.

Yleensä treenit alkaa alkulämpimillä jotka jo itsessään välillä riittää viemään kaikki mehut. Sen jälkeen kerrataan edellisellä kerralla opittua. Yleensä tässä vaiheessa totean että "Mitä? En oo ikinä kuullutkaan. Ai tääkö opittiin viimeksi?" Nyt kun kimuraa ja triangelia on väännetty melkein kaksi kuukautta, saatan jopa muistaa mistä liikkeestä on kyse. Niidenkin suorittamista pitää vähän pohtia, joten ei toivoakaan että sparri- tilanteessa onnistuisi.

Vähän olen saanut esimakua myös "oikeista" bjj-treeneistä. Ostin pari viikkoa sitten itselleni puvun, gin, vaikka peruskurssilla sitä ei ollakaan käytetty. Kokeilin viime viikolla osallistua kaikille avoimiin sparri-treeneihin. Alkulämpimien jälkeen sparrattiin 8min eriä. Aluksi painin peruskurssilla olevien kavereiden kanssa, sitten sain vastaani vain mustan vyön painikavereita. Huh, mitä pyöritystä. Eka kerta puku päällä, joten tekniikoista ei ollut hajuakaan. Treenien lopuksi olin ihan kuollut, mutta sillain mukavalla tavalla. Odotan innolla että pääsen oppimaan enemmänkin tekniikoita, joita puku päällä voi käyttää.

Ensi viikolla alkaa uudet peruskurssit. Naisille ei tällä kertaa ala omaa peruskurssia, mutta junnuille alkaa. Meidän Eino 5v. (melkein 6v.) aikoo myös alkaa harrastamaan bjj:tä ja nyt ikääkin on lopulta riittävästi. Onhan tätä jo odotettukin!

Eino 3v.