Kesäkelit tulee, apua!

Minun kohdallani ei ole vielä tapahtunut sitä tottumista, mitä kokeneemmat ovat lupailleet. Mustelmia on ihan älyttömästi käsissä ja jaloissa. Töissä täytyy pitää lyhythihaista työpaitaa ja huhujen välttämiseksi olen isoon ääneen kertonut uudesta harrastuksestani. "joo, mulla on mustelmia. Painin eilen mieheni kanssa, heh!" 

Eilisten mustelmien syy oli over under pass ja muut tekniikat joissa hyödynnetään polven yläpuolella olevaa herkkää kohtaa. No nyt niissä on aikamoiset mustelmat. Seuraavalla kerralla valitsen pariksi enemmän oman kokoiseni kaverin. Melkein 100kg mies ei ehkä ollut fiksuin idea. Mutta kun hän oli ainoa tuttu. Tästä huomaa kuinka paljon edelleen jännitän noita treenejä. Uusien ihmisten kanssa painiminen on pelkolistani ykkösenä. Onneksi ihmiset tulee pikkuhiljaa tutuiksi.

Nämä mustelmat eivät niin haitanneet talvella. Ei minua haittaa jos ne voi piilottaa vaatteiden alle. Mutta mites kesällä? Miten ihmeessä kehtaan pukea päälleni hameen, kun jaloissa on 50 eri vaiheessa olevaa mustelmaa?

 

 Pitää ilmeisesti käydä ostamassa pitkiä hameita ja kesähousuja. Tai sitten vain kantaa mustelmat ylpeänä ja liikkua vain bjj-harrastajien parissa.

Elämää peruskurssin jälkeen

Uudessa gissä on helppo hymyillä

Peruskurssin loppuaika meni vammoista toipuessa ja uusi vammoja vältellessä. Peruskurssin aikana venäytin peukaloni ja sain välilevysairaus-diagnoosin. Lisäksi vasemman jalan vanha rasitusvamma äityi pahemmanksi ja lopputuloksena oli tulehdus plantaarifaskiassa. Peukalo on jo melko hyvin parantunut ja varvaskaan ei enää juuri vaivaa. Selän kanssa joudun opettelemaan vain tulemaan toimeen.

Eilen rohkaisin mieleni ja lähdin pukutreeneihin. Olen käynyt jo aiemmin kaikille yhteisissä BJJ-basics treeneissä ja yksissä sparritreeneissä. Nyt vain oli peruskurssi jo kokonaan käytynä ja mun pitäisi olla pätevä osallistumaan yleisiin treeneihin. Jännitti ihan vietävästi. Salin omistaja tuli moikkaamaan ennen treenien alkua ja kysyi että jännittääkö. Ilmeisesti sen näki päällepäin että jännitti. Onneksi alkulämpimät oli jo itsessään sellainen rääkki, että ei ehtinyt miettiä jännittämistä. Sain tekniikaan opetteluun kaveriksi peruskurssilta tutun tytön, eikä tarvinut jännittää isojen miesten pariksi joutumista. Tekniikan harjoittelun jälkeen sparrattiin 10min eriä. 

Voi pojat, että olin treenin jälkeen väsynyt ja hiestä märkä. Olin käynyt jo aamulla salilla, joten päivä oli melko raskas. Fiksumpi olisi tehnyt tehotreenipäivän joskus muulloin kuin ennen yövuoroon menoa. Mutta kolmivuorotyön ja muun elämän yhteen sovittaminen vaatii joskus vähän hulluja valintoja. Selvisin kuitenkin yöstä kunnialla ja aamulla sänkyyn kaatuessa ei paljoa tarvinut unta hakea. Ilmeisesti yövuoro kävi sopivasti palauttelusta, sillä herätessä ei mihinkään sattunut (paitsi kyynärpäähän ilmestyneeseen hillittömään mustelmaan) ja olokin oli levännyt.

Sparratessa huomasin taas että opittavaa on rutkasti. Yhden käsilukon onnistuin tekemään, siitä sain vähän luottamusta siihen että kehitystä tapahtuu.