 | |||
| Uudessa gissä on helppo hymyillä |
Peruskurssin loppuaika meni vammoista toipuessa ja uusi vammoja vältellessä. Peruskurssin aikana venäytin peukaloni ja sain välilevysairaus-diagnoosin. Lisäksi vasemman jalan vanha rasitusvamma äityi pahemmanksi ja lopputuloksena oli tulehdus plantaarifaskiassa. Peukalo on jo melko hyvin parantunut ja varvaskaan ei enää juuri vaivaa. Selän kanssa joudun opettelemaan vain tulemaan toimeen.
Eilen rohkaisin mieleni ja lähdin pukutreeneihin. Olen käynyt jo aiemmin kaikille yhteisissä BJJ-basics treeneissä ja yksissä sparritreeneissä. Nyt vain oli peruskurssi jo kokonaan käytynä ja mun pitäisi olla pätevä osallistumaan yleisiin treeneihin. Jännitti ihan vietävästi. Salin omistaja tuli moikkaamaan ennen treenien alkua ja kysyi että jännittääkö. Ilmeisesti sen näki päällepäin että jännitti. Onneksi alkulämpimät oli jo itsessään sellainen rääkki, että ei ehtinyt miettiä jännittämistä. Sain tekniikaan opetteluun kaveriksi peruskurssilta tutun tytön, eikä tarvinut jännittää isojen miesten pariksi joutumista. Tekniikan harjoittelun jälkeen sparrattiin 10min eriä.
Voi pojat, että olin treenin jälkeen väsynyt ja hiestä märkä. Olin käynyt jo aamulla salilla, joten päivä oli melko raskas. Fiksumpi olisi tehnyt tehotreenipäivän joskus muulloin kuin ennen yövuoroon menoa. Mutta kolmivuorotyön ja muun elämän yhteen sovittaminen vaatii joskus vähän hulluja valintoja. Selvisin kuitenkin yöstä kunnialla ja aamulla sänkyyn kaatuessa ei paljoa tarvinut unta hakea. Ilmeisesti yövuoro kävi sopivasti palauttelusta, sillä herätessä ei mihinkään sattunut (paitsi kyynärpäähän ilmestyneeseen hillittömään mustelmaan) ja olokin oli levännyt.
Sparratessa huomasin taas että opittavaa on rutkasti. Yhden käsilukon onnistuin tekemään, siitä sain vähän luottamusta siihen että kehitystä tapahtuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti