Minun kohdallani ei ole vielä tapahtunut sitä tottumista, mitä kokeneemmat ovat lupailleet. Mustelmia on ihan älyttömästi käsissä ja jaloissa. Töissä täytyy pitää lyhythihaista työpaitaa ja huhujen välttämiseksi olen isoon ääneen kertonut uudesta harrastuksestani. "joo, mulla on mustelmia. Painin eilen mieheni kanssa, heh!"
Eilisten mustelmien syy oli over under pass ja muut tekniikat joissa hyödynnetään polven yläpuolella olevaa herkkää kohtaa. No nyt niissä on aikamoiset mustelmat. Seuraavalla kerralla valitsen pariksi enemmän oman kokoiseni kaverin. Melkein 100kg mies ei ehkä ollut fiksuin idea. Mutta kun hän oli ainoa tuttu. Tästä huomaa kuinka paljon edelleen jännitän noita treenejä. Uusien ihmisten kanssa painiminen on pelkolistani ykkösenä. Onneksi ihmiset tulee pikkuhiljaa tutuiksi.
Nämä mustelmat eivät niin haitanneet talvella. Ei minua haittaa jos ne voi piilottaa vaatteiden alle. Mutta mites kesällä? Miten ihmeessä kehtaan pukea päälleni hameen, kun jaloissa on 50 eri vaiheessa olevaa mustelmaa?
Pitää ilmeisesti käydä ostamassa pitkiä hameita ja kesähousuja. Tai sitten vain kantaa mustelmat ylpeänä ja liikkua vain bjj-harrastajien parissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti