Kelkasta pudonnut?

Minut yllätti kuinka nopeasti tuolla peruskurssilla edetään ja kuinka paljon toiset on ehtinyt oppia niissä kaksissa treeneissä joista olin pois. Viime sunnuntain treeneissä harjoittelimme eri tekniikoita suljetusta guardista. Yritin kuunnella opetusta todella tarkkaan ja painaa tekniikoiten nimiä mieleeni, mutta vaikeaa se on. Uuden lajin myötä, täytyy opetella kokonaan uusi sanastokin. Pohdinkin että voisin ottaa treenikassiin kynän ja muistivihon. Onneksi treenien tekniikoista löytyi yhteen veto.

14.1. Treeni 1: Sidemount (escape1, pito)
17.1. Treeni 2: Sidemount (escape2, americana)
21.1. Treeni 3: Sidemount (juji, kimura)
24.1. Treeni 4: Guard alta I (kimura ja giljotiini)
28.1. Treeni 5: Guard alta II (juji ja triangeli)
31.1 Treeni 6: Guard alta III (sweepit: chest-to-chest, saksi, omoplata)
4.2. Treeni 7: Guard alta kertaus
7.2. Treeni 8: Guard päältä I (guardin avaaminen)
11.2. Treeni 9: Guard päältä II (guardin ohitus: double underhook, leg drag-ohitus)
14.2. Treeni 10: Knee-on-belly (kimura ja juji)
18.2. Treeni 11: Mount I (mounttiin siirtyminen)
21.2. Treeni 12: Mount II (juji ja americana)
25.2. Treeni 13: Mount II (alta: poistulot UPA, katkarapu escape)
28.2. Treeni 14: Halfguard I (päältä: ohitus)
3.3. Treeni 15: Halfguard II (alta: sweeppi, selkäänmeno)
6.3. Treeni 16: Guard päältä + Mount + Half guard kertaus
10.3. Treeni 17: Backmount (postio, RNC, escape)
13.3. Treeni 18: Pystypaini I (2-jalan alasvienti, giljotiini)
17.3. Treeni 19: Pystypaini II (1-jalan alasvienti, mannisen käsivarsikieppi, alasvientien puolustus)
20.3. Treeni 20: Kertaus


 Eli sunnuntain treeneissä kerrattiin edellisellä kerralla opittuja jujia ja kimuraa sidemountista ja opittiin uusina guardista kimura ja giljotiini. Ainakin ohjelman mukaan näin piti olla. Pikainen googlailu palautti mieleen ainakin jujin ja kimuran jotka ovat käsilukkoja. Tekniikoita treenatessa tuntui vielä siltä että minähän saatan jopa jotain osatakin. Karu totuus paljastui loppusparrissa kun painivastuksellani olikin huomattavasti laajempi valikoima opittuja liikkeitä. Siinä painiessa onnistuin potkaisemaan polvellani vastustajan huulen halki. Tästä aloittelijan mokasta (joita kuulema sattuu vähän pidempäänkin treenanneille) on morkkis vieläkin. Pohdinkin että mahtaako laji sopia mulle ollenkaan kun märehdin tätä vahinkoa koko viikon. Mitä sitten kun sattuu eka kerran ihan kunnollinen loukkaantuminen?

Peruskurssilla ei vanhoihin juurikaan palailla, joten mietin että miten opettelisin väliin jääneet tekniikat. Saisinkohan kotona tukiopetusta? Miehelläni on bjj:ssä ruskea vyö, joten luultavasti hän voisi minulle jonkun tekniikan opettaakin.

Viikonloppuna kisattiin Lissabonissa BJJ:n EM-kisat, joissa Oulun Kamppailuklubi pärjäsi upeasti. Valmentajani Outi Järvilehto sai EM-hopeaa. Onnea Outi!

Aina ei mene putkeen

Tähän piti tulla päivitys eilisistä bjj-treeneistä. Olin suunnitellut että vapaapäiväni viettoon kuuluisi aamulla salitreenit ja illalla bjj-peruskurssi. Pikkuhiljaa säätiedotus alkoi näyttämään yhä kylmempiä lukemia. Muutenhan siinä ei olisi mitään ongelmaa, mutta kun meidän auto on sellainen hienohelma  (FORD) ettei se suostu pakkasella käynnistymään. Ensin päätin skipata aamun salitreenin, koska en uskonut että saisin autoa aamulla itse käyntiin. Pakkasta oli -27c. Illaksi oli varattuna lapsille mummi seuraksi, jotta pääsisimme miehen kanssa yhdessä treeneihin, tai oikeastaan peräkkäisiin treeneihin. Toisin kävi. Auto ei käynnistynyt ja lukuisien yritysten vuoksi akkukin kului loppuun. Tänään huoltoliike käy hakemassa rakkineen pois pihasta ja tuo huollon vara-auton tilalle. Sunnuntaina siis toivottavasti pääsemme treeneihin.

Onneksi tänään on jo hieman vähemmän pakkasta joten pyörällä kulkeminenkin jo onnistuu. Kävin jo pyörällä salilla ja pian lähden pyöräilemään töihin.

Brasilialainen jujutsu

Minulla on muodostunut viha-rakkaussuhde brasilialaiseen jujutsuun ja Oulun Kamppailuklubiin. Muutimme 2001 mieheni (silloin avomies) Rovaniemeltä Ouluun opiskelemaan. Mieheni oli aina harrastanut jos jonkinlaista joukkue- ja kamppailulajia ja uudesta kotikaupungistakin piti harrastus löytää. Hänellä meni pari vuotta löytää bjj ja Oulun Kamppailuklubi, mutta kun oma porukka löytyi alkoi hän viihtyä treeneissä hyvin. Jostain syystä harrastus sai oikein tosissaan uutta puhtia juuri kun esikoisemme syntyi. Erittäin hyvin jäi mieleeni Demian Maian ensimmäinen seminaari Oulussa. Minä olin vielä synnytyslaitoksella kun seminaaria varten piti pitää talkoita. Seminaari alkoi sopivasti juuri kun kotiuduin vauvan kanssa. Pakkohan sinne oli osallistua kun opettaja oli Brasiliasta asti.

Jostain käsittämättömästä syystä seminaarit ja leirit ovat aina ajoittuneet perhe-elämän kannalta aivan älyttömän huonosti. Toisen lapsen syntymän tienoilla oli jälleen Demianin seminaari. Usein tuntui siltä että olen jujutsu-leski. Mietin mikä kumma siinä lajissa niin kiehtoi. Olosuhteista johtuen en itse ollut kovin innokas ottamaan selvää lajista.

Miehelläni oli alusta asti tavoitteena saada lapsetkin mukaan lajin pariin. Esikoinen petti hänet siinä täysin. Hän on nutturan kärjestä varpaan päihin täysin vannoutunut balleriina, vain rakkaus hevosiin on päässyt baletin rinnalle. Häntä ei voisi vähääkään kiinnostaa kamppailulajit.

Eerika on harrastanut balettia jo kohta kahdeksan vuotta

Keskimmäinen lapsi, hänkin tyttö, osottautui vähän innokkaammaksi kokeilijaksi. Emilian harrastuksen myötä aloin itsekin päästä hieman lajiin sisään. Tutustuin vähän Kamppailuklubilaisiin ja uskaltauduin ensin klubille kahvakuulakurssille. Viime keväänä avoimien ovien päivänä kävin kokeilemassa bjj:tä ja varovainen innostus heräsi. Voisinhan minä sittenkin kokeilla.

Vierumäellä junnuleirillä keväällä 2015

Nyt on sitten peruskurssi alkanut. Treenejä olisi kahdet viikossa, mutta kolmivuorotyö vähän vaikeuttaa osallistumista. Ensimmäisissä treeneissä käytiin läpi vähän lajin varjopuolia. Iho on kovilla karhealla tatamilla. Tämän sainkin jo itse kokea kun tatami poltti jalkapöydän päältä ihon. Lisäksi salilta voi saada ihottumia ja jalkasienen. Pienet ruhjeet ja mustelmat ovat myöskin arkipäivää. Innolla odotan ensimmäistä haljennutta huulta.

Oulun Kamppailuklubilla on naisille oma peruskurssi ja omia treenejä. Niiden lisäksi voi osallistua toki yleisiin treeneihin. Meillä voidaankin sitten tulevaisuudessa pohtia sitä kumpi menee treenihin ja kumpi hoitaa kotona lapsia. Jatkossa se voinkin olla minä joka pakkaan treenikassin ja mies jää kotiin hoitamaan lapsia.

Laihdutusprojekti

Olen ikuinen laihduttaja ja jotenkin olen kerännyt painon aina takaisin. Ensimmäisen kerran laihdutin joskus yläasteella. En muista millaisia painolukemia silloin olisi ollut tuolloin vaa'assa, mutta lopputuloksena olin todella laiha. Paino nousi parikymppisenä kun työskentelin grillikioskilla. Muutin 2001 Rovaniemeltä Ouluun opiskelemaan ja liityin ystäväni kanssa Painonvartijoihin. Tuolloin pudotin painoa 23kg. Olin lopulta todella laiha. Noihin aikoihin kävin myös salilla treenaamassa. Olin kohtalaisen hyvässä kunnossa kunnes 2003 aloin odottamaan ensimmäistä lastani. Painoa tuli melko paljon odotusaikana, mutta se lähti Painonvartijoiden opeilla  suurin piirtein samassa ajassa kuin tulikin. Vuonna 2005 naimisiin mennessä painon n. 62kg. 2006 tulin uudelleen raskaaksi. Tällä kertaa painoa tuli maltillisesti, sairaalasta kotiutuessa vedin jalkaan vanhat farkkuni. Paino nousi oikeastaan kun palasin töihin. Painon n.70kg kun aloin odottamaan kolmatta lastani v.2009. Olin tuolloin todella kehnossa kunnossa. Keskimmäisen lapsen korvatulehduskierre oli kaikkine valvomisineen ollut aikaa jolloin omat tarpeet unohtuivat. Kolmannessa raskaudessa painoa ei tullut kuin n.12kg, mutta kun lähtötilanne oli ollut mitä oli, painoin yli 80kg kun sain kolmannen lapseni. Aluksi paino tippui melko hyvin, taisin päästä parhaimmillaan alle 70kg:n. Sitten alkoin nuorimmaisen sairastelut. Diagnooseja kertyi aikamoinen lista eikä siinä suossa omasta kunnossa huolehtiminen ollut ensimmäisellä sijalla. Palasin töihin 2012, kun nuorin lapsi oli jo yli 2v. Aluksi osa-aikainen työ oli pelastus, mutta kun työtunteja lisättiin alkoi väsymys painaa ja kilot kertyä (taas!) Sairastelukin jatkui. Aloin myös itse oireilla mitä kummallisimmilla oireilla. Pahimmat oireet alkoivat hormoonikierukan asentamisen jälkeen. Kierukka sai lähteä heti kun puolen vuoden totuttelu jakso oli kulunut. Painoakin kertyi 10kg kolmessa kuukaudessa. Verenpaine oli pilvissä ja astma-oireilu haittasi kaikkea toimintaa. Paivittäin mietin laihduttamista.

Kesällä 2014 kuopuksen 4v. synttäreillä

Elokuussa 2014 päätin että nyt saa aikominen riittää. Muutin ruokavalioni vähähiilihydraattiseksi, söin paljon kasviksia ja jätin vehnän melkein kokonaan pois. Maitorahkaa ja miniluumutomaatteja kului purkki toisensa perään. Kuljin työmatkat pyörällä ja herättelin vanhaa juoksuharrastusta.

 Pyöräilykilometrejä kertyi n. 80 viikossa, juoksukertoja pari. Alussa lenkit oli n. 5km 7,5km/h vauhdilla.

 Lokakuussa 2014 paino oli pudonnut 10kg ja olo tuntui huikealta. Aloin miettiä mitä muuta alkaisin urheilemaan. Joulukuussa kävin ostamassa kuntosalijäsenyyden Easyfitiltä. Heti alussa ajatuksena oli personal trainerin palkkaaminen. Tammikuussa 2015 aloitin treenaamaan PT Sanna Aron ohjauksessa. Ohjattuja salitreenejä oli kaksi viikossa kolmen kuukauden ajan. Tulokset oli huimia. Aloin nauttia ihan tosissaan sekä sykettä nostavasta toiminnallisesta treenistä, sekä ihan painojen nostelusta. Juokseminen jäi vähän taka-alalle.

 

Helmikuussa 2015 paino oli pudonnut 20kg.  Huhtikuussa PT-valmennus oli loppusuoralla, mutta tuntui etten ihan omin voimin vielä pärjää. Teimme loppuvuodeksi n.1x/kk sopimuksen. Huhtikuussa olin saavuttanut asettamani 62kg tavoitepainon, eli olin 23kg kevyempi kuin 8kk aiemmin. Salitreeni jatkui kolmesti viikossa marraskuulle asti. PT muutti tuolloin pois Oulusta ja sanoimme haikeat hyvästit. Sannan opeilla on hyvä jatkaa urheilullista elämän tapaa.

Esittelyssä

Hei! Olen entinen sohvaperuna. Kolmen lapsen jäljiltä elopainoa oli syksyllä 2014 kertynyt 85kg. Se oli paljon pituuteeni, 165cm, nähden. Päivittäin jo vuoden ajan olin miettinyt laihtumista. Lopulta elokuussa 2014 palaset osui kohdilleen ja sain painon lopulta karistettua. Huhtikuussa 2015 olin 25kg kevyempi.
Samaan aikaan aloitin kuntoiluprojektin. Olin päättänyt kohottaa kuntoani ja saada rytmihäiriöt, astmaoireet ja väsymyksen hallintaan. Oireitani tutkittiin monelta kantilta mutta selvää syytä ei löytynyt.
Aloitin kuntoilun työmatkapyöräilystä ja lisäsin lajivalikoimaan syksyllä 2014 juoksun. Pikku hiljaa painon pudotessa ja kunnon kohotessa oireet hellitti. Joulukuussa 2014 liityin kuntosalin jäseneksi ja tammikuussa 2015 palkkasin PT:n. Kolmen kuukauden sopimukseen kului kahdet treenit viikossa. Tavoitteeksi asetettiin painon pudotus lihasmassaa menettämättä. Aika PT:n kanssa meni todella nopeaa. Treenit oli mahtavia ja tulosta syntyi. Paras ja näkyvin muutos tuli olkapäihin. Aloin näyttämään himpun verran lihaksikkaalta. Jatkoin treenejä PT:n kanssa harvakseltaan loppu vuoden. Marraskuussa ihana PT:ni muuutti toiselle paikkakunnalle ja sanoimme haikeat hyvästit.
Koko kuntoprojektin ajan pohdin mikä olisi oma lajini. Pelkkä kuntosali harjoittelu ei tunnu omaltani, enkä ilman ohjausta saa itsestäni kaikkea irti. Mieheni on pitkään harrastanut brasilialaista jujutsua ja houkutellut minuakin lajin pariin. Kävin syksyllä kokeilemassa avoimissa treeneissä lajia ja kipinä syttyi.

Tästä se siis alkaa. Minun tieni tatamille.