Painia ja oheistreeniä

Tämä kevät on mennyt ihan loistavasti treenien suhteen. Mitään isompia loukkaantumisia ei enää ole tullut, peukalokin on parantunut kokonaan. Selkä on tasaisen varmasti kipeä viikottain, jopa päivittäin, mutta sen kanssa olen oppinut elämään. Pääsen vielä sängystä aamuisin omin avuin ja parissa tunnissa selkä on vetreytynyt melko hyväksi. Treenien jälkeen selkä on aina ihan väsynyt ja liikkuminen on vähän työlästä, mutta siihen on jo tottunut.

Touko-kesäkuun vaihde oli treenien suhteen aika tiivis paketti. Rafin seminaarin jälkeen oli Jyri Mannisen seminaari. Samaan aikaan jännitettiin MM-kisoja. Vaikka en nähnytkään kisoja (mietittiin kovasti FloGrapplingin tilaamista, mutta hinta!) elin vahvasti hengessä mukana. Meidän naisten tiimin vetäjä Outi Järvilehto voittikin kisoissa hopeaa, ihan huippua!

Naisten treeneissä on viimeaikoina puhuttu siitä kuinka kovaa pitää painia. Itse tykkään treenata intensiivisesti ja voimakkaasti, mutta painimisessa se ei oikein tuota tulosta. Jos itse käyttää paljon voimaa, alkaa parikin käyttämään lisää voimaa pärjätäkseen ja lopulta ollaan tilanteessa jossa vanhempi vain runnoo päälle. Minulla on tekniikat vielä niin pahasti hukassa että voima on ainoa keino pärjätä, siispä en useinkaan pärjää itseni kokoisille painikavereille.  Kaipaisin omaan painimiseeni enemmän ketteryyttä ja tekniikkaa, voiman sijaan. Painiessa huomaakin että teknisemmän parin kanssa treenistä saa enemmän irti, kuin voimalla painivan kanssa. Tähän yritän nyt itsekin panostaa, mutta sehän tarkoittaa sitä että on päästettävä irti voiton tavoittelusta.

 Meidän valmentajat kävi MM-kisa reissun yhteydessä Caio Terran valmennusleirillä hakemassa treeneihin uusia tuulia. Viime kerroilla ollaankin treenattu uusilla tavoilla. Eilen meidät jaettiin kolmen ryhmiin joissa painittiin 3min eriä 30s tauoilla, niin että voittaja jäi aina painimaan ja uutena tullut johti aina edulla. Ryhmän kolmas oli aina tuomarina ja yritti laskea pisteitä. Minun kohdalla se  jäikin vielä yritykseksi. Ihan ei vielä ole minulle avautunut pisteiden lasku ja kaikki edut jne. Itse onnistuin n. tunnin aikana saamaan KAKSI(2) pistesuoritusta, kertonee jotain minun tasosta. Kivaa oli siitä huolimatta ja ehkä taas opin jotain. Ainakin olin ihan kuollut treenien jälkeen.

Painin lisäksi käyn säännöllisesti kuntosalilla. Viime aikoina bjj on vienyt enemmän aikaa, eikä salille ehdi kuin kerran pari viikossa. Tavoitteena olisi treenata jotain viidesti viikossa, mutta joskus jää vain kahteen. Kehitystä on tapahtunut silläkin osa-alueella. Päiväkirja merkintöjen mukaan treenipainot ovat vuodessa kaksinkertaistuneet. Työmatkapyöräilystä tulee myös hyvä siivu liikuntaa viikkoihini. Työmatka on 10km ja kuljen sen pyörällä joitakin poikkeuksia lukuunottamatta.

Töitä on jäljellä enää kaksi työvuoroa ja sitten koittaa kesäloma. Ensi viikolla lähdetään reissuun melkein kolmeksi viikoksi. Reissussa olisi tarkoitus päästä treenaamaan jonkin verran, mutta aika paljon mennään lasten ehdoilla. Nyt aionkin levätä ja ottaa rennosti. Maailman matkan jälkeen onkin Helsingissä naisten bjj-leiri ja elokuun alussa Sparrimaratooni.